Viikonlopun satoa
Menneenä viikonloppuna tapahtui paljon eri asioita. Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Olin laatinut lehtikirjoituksen Turun Sanomiin, jossa se myös julkaistiin. En kopioi sitä kirjoitusta tänne, vaan annan linkin kaikille luettavaksi: http://www.ts.fi/online/mielip…88274.html .
Viikonloppuni vietin Lahdessa. Siellä oli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden eli ViNOn syysliittokokous. Tunteita sisältyi paljon tähän kokoukseen. Henkilövalinnoissa olin mukana ja yhden paikan sainkin itselleni. Olen ensi vuonna ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen - siis yksi kahdeksasta. Vaikka hävisinkin yhden havittelemani työryhmäpuheenjohtajuuden (tai itse asiassa toisenkin, kun esittämääni työryhmää ei perustettu), olin iloinen siitä, että minua tuettiin mukavasti etenkin turkulaisten puolelta. Onneksi muitakin kannustuksia tuli. 
Suunnittelin myös pitkään poliittiseen keskusteluun kuuluvaa puhetta. Kuitenkin vasta keskustelun avauksessa selvisi, että puheen pituus on 2 minuuttia. Pidin toki puheen, mutta siitä tuli tynkä. Näin ollen julkaisen koko puheeni pienin muutoksin (poistin yhden kappaleen) tässä:
===
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö vaatii jatkuvaa toimintaa
Arvoisat puheenjohtajat, arvoisat liittokokousedustajat,
elämme nyt aikakautta, jolloin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitteet ovat yhä enemmän osa suomalaista politiikkaa. Vihreät ovat erinomainen malliesimerkki puolueesta, jossa näitä käsitteitä arvostetaan niin paljon, että käytännön toiminnassa pyritään takaamaan tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu kaikille. Vaikka puolueen sisällä tämänhetkinen tilanne on hyvä, vaatii tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö muuttuvassa yhteiskunnassa jatkuvaa ponnistelua. Aina on jokin ryhmä, joka joutuu taistelemaan oikeuksistansa enemmän kuin muut.
Esimerkiksi perjantaina YLEn uutisissa kerrottiin tradenominaisten kokevan syrjintää työelämässä. Tämä ilmenee Tradenomiliiton tekemästä kyselystä, joka julkistetaan tänään lauantaina. Koska tradenomeissa on paljon nuoria, koskee asia myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoa. Työhaastatteluissa kysellään perhesuunnitteluasioista ja tradenominaisten palkka on kuukaudessa noin 500 euroa heikompi tradenomimiesten palkkaan verrattuna. Nämä uutiset eivät luonteeltaan ole uusia. Kun miesten palkat ovat keskimäärin suurempia kuin naisten, on silti huomioitava miestenkin asioita. Miehillä on edelleenkin asevelvollisuus ja tutkimusten mukaan miehistä huomattavasti pienempi osa verrattuna naisiin saa korkea-asteen koulutuksen. Miestenkään asiat eivät ole kunnossa, kuten me kaikki tiedämme.
Nuorilla ja hiukan vanhemmillakin opiskelijoilla on oikeus perustaa perhe. Perheasioissa on paljon epäkohtia. Kela saattaa pitää jopa yhdessä asuvia eri sukupuolta olevia sisaruksia pariskuntana - itse ainakin olen saanut kerran sellaisen päätöksen. Vastaavasti samaa sukupuolta olevaa avoparia pidetään vain asuintovereina. Tällaiset pöyristyttävät mielivaltaisuudet vaativat aktiivisen työn niiden kaatamiseksi. Nuorten ja opiskelijoiden sekä muidenkin uusperheet tulisi myös saada parempaan asemaan erityisesti vanhempien uusien puolisoiden kannalta. Näin ollen apilaperhemalli ei kuulu vain sateenkaariperheille, vaan kaikille. Sama koskee oikeutta perheen perustamiseen. Kuka oikeasti ei halua miespareille oikeutta saada lapsia? Tässä vaiheessa miespareille ja yksinäisille miehille tarjotaan lähinnä mahdollisuutta toimia spermanluovuttajina, vaikka laki mahdollistaakin perheen sisäisen adoption. Tuskin kenestäkään on mieltä ylentävää kelvata vain auttavana väliportaana toisten perheen perustamiseen, jos toiveena on olla aktiivinen isä.
Yhteistyön tekeminen on erityisen tärkeää vihreiden sisällä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. Yhteistyön voimalla on mahdollista saavuttaa enemmän. Varsinkin pienikokoisempien ryhmien asiat jäävät helposti muuten piiloon. Ajatellaanpa vammaisia hiukan enemmän. Vihreät vaivaiset tekevät arvokasta työtä tällä sektorilla. Kuitenkin nuorissa ja opiskelijoissa on vammaisia. Erityisesti haluan nostaa esille kehitysvammaiset nuoret ja opiskelijat, joiden puolesta ei juurikaan puhuta. He saavat hyvin olematonta taskurahaa tekemästään työstä, mikäli ovat opiskelujensa jälkeen ylipäätään työllistyneet. Tämä on nähdäkseni ihmisarvon riistämistä. Vammaisvastaisuus on yleistä Suomessa ja se kohdistuu kaikkiin vammaisiin vamman asteesta ja laadusta riippumatta. Lisäksi on huomioitava erilaisten mielenterveyden ongelmien kanssa elävät, mukaan lukien stressaantuneet omaiset. Asennekasvatusta tarvitaan paljon kaikille, myös aikuisille.
Aikuisista puhuttaessa on muistettava myös aikuisopiskelijat. He ovat sangen moninainen ryhmä ja heidät on hyvä muistaa politiikassa. He ovat myös epämuodollisia arjen kouluttajia meille. Sukupolvien välisiä kuiluja on syytä välttää opiskelijapolitiikassa puolin ja toisin. Silti aikuisopiskelijoilla on usein sellaisia tarpeita, joita ei nuoremmilla ole. Lisäksi aina on niitä aikuisopiskelijoita, jotka ovat mitä parhaimpia opiskelijakavereita nuoremmilleen. Koska aikuisopiskelijoiden määrä kasvanee koko ajan, onkin ajan kysymys, milloin syntyy Suomeen ensimmäinen poliittinen aikuisopiskelijayhdistys. Miltä siis kuulostaisi nimi Vihreät aikuisopiskelijat?
Tässä oli muutama näkökulma siihen, miksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat vaativat jatkuvaa huomiota ja toimintaa. Yhteiskuntamme parantaminen on mahdollista ainakin meillä Vihreillä, joilla on aito kiinnostus ihmisyyttä kohtaan.
Kiitos!
===
Hyvät lukijat, millaisia ajatuksia teillä heräsi?
t. Jukka
Itsemurhan tehneille itsekkäille paskiaisille ei pidä missään nimessä järjestää muistopäivää. Se on elämän halveeramista.
Joka ainoalla ihmisellä olisi syynsä tälläiselle vastuuttomalle käytökselle, mutta silti on miljardeja ihmisiä, jotka kantavat vastuunsa lähimmäisistään.
Hyvä Jari-Petri
Se on hyvä, että sä ymmärrät aivotoiminnan häiriöitä. Jos joku kuolee vaikka allergiseen reaktioon, ni se on ihan oma valinta.
Hieno puhe.
JPH
Etkös sinä luvannut olla kirjoittelematta täällä?
”Itsemurhan tehneille itsekkäille paskiaisille ei pidä missään nimessä järjestää muistopäivää”
Mainitsemasi itsekkäät paskiaiset eivät elä enää, joten kommentti on omituinen. Muistopäivä on lähinnä omaisille tarkoitettu. MIkä sinä olet säätämään, kuka saa mitäkin muistopäivää kunnioittaa?
Vai on allergiseen reaktioon kuoleminen oma valinta?
klerk varmaan tietää, että meillä on olemassa päivät vainajien kunnioittamiseen. Itsemurha on itsekkäin teko, mitä voi ihminen tehdä, varsinkin kun on juuri niitä omaisia jotka jäävät ihmettelemään mitä tapahtui.
Ei taida olla klerkin lähipiiristä kukaan vetänyt itseään kaulakiikkuun. Siinä sitä sitten on omaisille muisteltavaa, kun on oikein päiväkin sitä varten näille ”marttyyreille” tehty
Toiseksi, jos ei aivokapasiteetillasi pysty käsittämään lukemaansa, niin on varmasti parempi olla kirjoittamatta mitään. Missään kohtaa en ole kirjoittanut, että minä olen se taho joka säätää juhlapäiviä, jos näin käsität on sinulla vakava ongelma. Kuten näyttää olevan, jos lukemasi perusteella et ymmärrä mikä ero on blogin kirjoittamisella, tai kommentoinnilla toisen blogeihin.