Vihreiden kanta poikien ympärileikkauksiin eli esinahan poistoon on kysymysmerkki. Asia ei ole mustavalkoinen. Syitä sen sallimiseen ja kieltämiseen on paljon. Jokaisella tulisi olla oma mielipide, vaikka se ei selkeä olisikaan.
Itse kannatan terveydenhuollollisia toimenpiteitä, silloin, kun ne edistävät terveyttä. Joskus varmasti poikien ympärileikkaus on terveydenhoidollisesti perusteltu toimenpide. Sen sijaan oikeasti turhat leikkaukset ovat minusta tarpeettomia. Ne ovat kuin viihdetaiteilijoiden kasvojenkohotukset: ihminen pystyy elämään niitä ilmankin.
Suurin syy, miksi olen huolissani tästä, on se, ettei asiaa mietitä yleisesti fyysisen koskemattomuuden puolelta. Olenko väärässä, jos sanon, että ympärileikkaus yleensäkin rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta?
Tekijänoikeuskysymykset ovat saaneet viime aikoina paljon mediahuomioita. Itseäni nämä asiat koskettavat monella eri tavalla. Esittelen nyt kolme eri näkökulmaa, miten ne koskettavat minun elämääni.
Olen tekijä. Sanoitin promocd:lle Serbian euroviisun 2007 Molitvan suomenkielisen version nimeltään Rukoilen. Koska olin asioista tietämätön, tein sen innolla ja pidin kappaleesta todella paljon. En vain tiennyt tekijänoikeusasioista yhtään mitään. Sanoittamaani versiota on jaettu ainakin kahdella eri promocd:llä ja myyty ainakin virallisella Molitva-maxicdsinglellä ympäri Eurooppaa ja soitettu eri puolilla Eurooppaa diskoissa ja radiokanavilla. Mielestäni minulle kuuluisi sen version sanoittaja osuus, mutta esim. suomalaisessa karaokeversiossa tekstin kirjoittajaksi on laitettu alkuperäisversion sanoittaja. En enää kuitenkaan jaksa pyytää oikeuksiani. Versioni on netissä ja sen saa esim. googlettamalla nimeni ja Rukoilen ja tuolla kappaleen nimellä YouTubestakin.
Joku lausahti niin, että luvattomasti lataavilta pitäisi katkaista nettiyhteys. Tuo näkemys on merkillinen. Monet opiskelijat varmasti lataavat kaikenlaista. Se voi kuitenkin olla turmiollisempaa nykyajan opiskeluissa elää ilman nettiyhteyksiä. Kysynkin, millä sitten opiskelija saa itselleen tietoja, mahdollisuuksia työskennellä kotonaan tai pitää yhteyksiä laajempiin joukkoihin, kun nettiyhteys on katkottu.
Kolmas näkökulma on vammaisten asema tietoyhteiskunnassa. Vammaiset ovat usein syrjäytymisuhanalaisia. Itselläni on ollut kausia, jolloin minun ihmissuhteeni ovat kulkeneet lähinnä netin kautta. Yhä tänäkin päivänä netti auttaa minua. Yksi tapahan on pitää tätä blogia. Se auttaa minuakin ajattelemaan monissa kysymyksissä. Ilman nettiyhteyttä olisin todella yksin.
Mitä näkökulmia haluat itse tuoda tekijänoikeuksiin liittyen, hyvä lukija?
”Haluatko opiskella? No, opiskele sitten! Alkuun saat opintotukea, kunhan huhkit kirjojen parissa. Ei mitään väliä, miten menestystä tulee, kunhan valmistut nopeasti!” Tällainen voi olla jonkun opiskelijoiden nykytodellisuudesta vieraantuneen päättäjän näkökulma.
Tässä voi olla aikamoinen sudenkuoppa monelle. Ei tarvitse tapahtua kuin hiukan, niin vauhdista tippuu. Silloin joutuu sosiaalivirastojen toimeentulotukijonoon asiakkaaksi ja sitten pahimmassa tapauksessa siellä sosiaalihuollon puolella vastaanottaa joku syyllistävä sosionomi, joka on kateellinen ja katkera yliopisto-opiskelijalle. Jos yliopisto-opiskelijan tila on lievästi masentunut, voi se masentaa enemmän ja johtaa johonkin vielä surullisempaan tilanteeseen.
Nopean valmistumisen vaarat ovat olemassa. Kaikki eivät ole nähneet elämää. Samoin ohuella työhistorialla ja ilman ”suhteita” olevalla on todella hankalaa päästä töihin. Tietenkin käytännön tehtäviin pääsee kuka tahansa terve. Mutta tarvitaanko maisterintutkintoa hampurilaisravintolan kassan tai siistijän tehtäviin?
Kuinka sitten käy niille, joilla elämä lyö todella kovilla iskuilla? He menettävät tuet, joutuvat ojasta allikkoon. Opinto-oikeus saattaa päättyä, eikä kaikki välttämättä anna sitä jatkoaikaa.
”Opintolainaa pitää tarjota enemmän. Opiskelijoiden on muistettava, ettei mikään tule ilmaiseksi.” Näin ajattelee varmasti moni pankkisuuntautunut henkilö. Kuitenkaan tutkinnontasoista työtä ei ole kaiki lle tarjolla.
Silti uudistuksessa on varmasti paljonkin hyvää. Pyrkimykset nopeuttaa valmistumisia ja estää opintotukien kuoppakorotukset ovat toisaalta erinomaisia, jos sillä saadaan aiheellista tehokkuutta aikaan.Sen sijaan yksikin usi pahoinvoiva yksilö on yksi liikaa.
Suomessa on yksi tärkeimmistä ammateista mielestäni poliisi. Hienoja miehiä ja naisia tekee arvokasta työtään poliiseina. Silti heitä jotkut inhoavat ja jopa vihaavat. Ymmärrän, että lakia rikkoessaan ihmiset eivät pidä poliisin väliintulosta. Muuten minun on hankala tajuta sitä, miksi poliisi on vastenmielinen.
Itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia poliisin kanssa. Kerran tuli pieni hankaluus eteen ja se oli väärällä tavalla täytetty huvilupalappu. Asia kuitenkin saatiin hoidettua kuntoon. Tälläkin kerralla poliisi oli erittäin ystävällinen.
Olen ollut monta kertaa poliisien kanssa samassa kahvipöydässä. Sen verran mukavaa porukkaa he ovat olleet, ettei mitään negatiivisia muistoja ole mieleeni jäänyt. Samoin olen muissakin tehtävissä ollut poliisin kanssa tekemisissä, eikä minulla ole mitään negatiivista huomauttamista.
Poliisin määrärahoja ei tule siis ainakaan leikata. Poliisi on ainakin itselleni turva.
Näin ollen kysyn, mitä mielipiteitä teillä, hyvät lukijat, on poliisien toiminnasta ja poliisi työn arvostuksesta?
Osa teistä lukijoista saattaa muistaa, että tein keväällä kaksi kuntalaisaloitetta joukkoliikennelautakuntaan. Turun kaupungin sivuilta voitte lukea molemmat:
Täytyy sanoa, että minua harmittaa molemmat ratkaisut. Selkeästikään joukkoliikennetoimisto ei ole oikein halunnut ratkaista olemassa olevia ongelmia.
Mietin myös, veisinkö asioita eteenpäin. Tässä tapauksessa voisin järjestää jonkun toisen avustuksella puheenaiheeksi ylioppilaskunnan edustajistoon. Samoin yöjoukkoliikenteen kokonaisvaltainen puuttuminen on asia, joka eriarvoistaa esim. opiskelijoita ja sen vuoksi voisin viedä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikuntaan keskusteltavaksi asian.
Hyvä lukija, olisiko sinulla aloitteista kokemuksia ja toisaalta myös vinkkejä, kuinka asioille saadaan oikeasti tehtyä jotakin.
Oli irccaamassa eräällä kanavalla, jolla olen ollut jo kuutisen vuotta. Siellä eräs henkilö alkoi haistatella minulle ja haukkua kirosanoilla höystettynä minua. Saman tempun hän teki eräällä toisella irc-kanavalla muutama yö sitten. Kyseinen henkilö on loukkaantunut minulle taannoin yhdestä pikkuasiasta: menin kertomaan että pääasiassa kasvisruokaa, mutta välillä kalaa syövä ei ole puhdas kasvissyöjä.
Nyt hän sitten ilmoitti, että minun tulisi pitää varani, kun yksin liikun. Samoin hän ilmoitti, että hänen isoisänsä on tuomari.
En tietääkseni ole tehnyt mitään oikeasti väärää, mutta olen huolissani. Menetin yöuneni.
Marginaaleista tullaan esille todella usein. Se on erityisen persoonallistava tapahtuma. Jokainen meistä on yksilö omine kasvonpiirteineen. Useimmat meistä kuuluu johonkin vähemmistöön. Esimerkiksi AB-veriryhmään kuuluvat ovat vähemmistöön kuuluvia. Joillakin ihmisillä on atooppinen iho. Jotkut ihmiset kääntyvät toisen uskontokunnan jäseniksi.
Jokainen meistä ajattelee omalla tavallaan. Kuinka hyvin me kestämme sen oikeasti? Miten kestämme ne faktat, ettemme ole kuin moni muu?
Politiikka on hyvä esimerkki siitä, että asiat eivät välttämättä mene omien suunnitelmien mukaisesti. Kompromissien tekemisen taito korostuu ja joskus on venytettävä omaa kärsivällisyyttään. Ilman näitä taitoja emme ehkä saavuta mitään muuta kuin ajamiemme asioiden toteutumisen hankaloittamista.
Kerropa, miten erilaisuus sinun elämässäsi näkyy, arvoisa lukija.
t. Jukka
P.S. Olen nyt vaihtanut profiilikuvani tuoreeseen. Uudet lasit ovat nyt totta!
Kunnat tekevät budjettejaan ja laman myötä säästötoimenpiteet ovat muotia. Moni päättäjä leikannee mielellään menoja sieltä, missä menoja on paljon. Kuitenkin jotkut toimenpiteet on pakko suorittaa. Jokin aika sitten luin jutun, että sairaalat voivat ehkä valita hoidettavat tasot.
Tämä on pöyristyttävä asia. Pahimmassa tapauksessa vain välittömässä hengenvaarassa olevat hoidetaan. Tämä uhkakuva on nyt kulkenut konkretiaa kohti.
Asia ei kuitenkaan saa mennä siihen pisteeseen. Eilen lauantaina oli maailman mielenterveyspäivä. Meidän tulisi ymmärtää, että talous on toisarvoinen asia esimerkiksi mielenterveyden suhteen.
1990-luvun alussa alkaneen laman jälkeen psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt, mikä näkyy sairaspoissaoloissa, sairaseläkeläisten määrissä ja itsemurhatilastoissa. Nykyiset nuoret ja nuoret aikuiset ovat kärsineet jo kertaalleen, joten säästäminen näissä asioissa ei ole tervettä. Nykyiset aikuiset ovat kokeneet laman vaikutukset varmasti. Mikä pahinta, moni tapaus pysyy piilossa, kunnes tapahtuu jotakin kamalaa.
Ennaltaehkäsevillä toimenpiteillä varmasti korjataan moni tuollainen asia. Rakkaus on tarpeen meille kaikille. Näin ollen jätetään leikkaukset nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, sosiaali- ja terveysmenoista sikseen ja leikataan jostakin muualta ennemmin. Ennaltaehkäisy olisikin laitettava lakisääteiseksi. Katteeksi voidaan nostaa veroäyriä hiukan enemmän…
Vietin syntymäpäiväiltaani karaokessa selvin päin. Juttelin sitten erään mukavan blogistimme kanssa ja sain idean, että Uuden Suomen blogistithan voisivat pitää karaoketapaamisia.
Jos jalostamme ideaa eteenpäin, olisi tietenkin hienoa harkita musiikillista tempausta, kuten hyväntekeväisyyskonserttia työttömien tai joidenkin muiden eduksi. Hyväntekeväisyyslevykin olisi mukava. Ainaan sitä saa haaveilla, mutta niitä täytyy ollakin.
Olisitko sinä itse halukas laulamaan karaokea julkisesti? Mitä laulaisit? Omat lauluni tänään olivat Ystävän laulu, Kuinka voit väittää ja Pyydä tähdet taivaalta, joten tyylisuuntani olisi tässä.
Saisimme 26 kansanedustajan voimalla vähemmistöhallituksen. Miltä siis näyttäisi mahdollisesti 20 hengen hallitus? Vihreille tulisi 10 ministerinsalkkua, kristillisille 6 ja perussuomalaisille 4 salkkua. Tällainen olisi hallitus minun näkemykseni mukaan:
Pääministeri Anni Sinnemäki (vihr)
Ulkoministeri Raimo Vistbacka (ps)
I valtiovarainministeri Päivi Räsänen (kd)
II valtiovarainministeri Ville Niinistö (vihr)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Toimi Kankaanniemi (kd)
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr)
Sisäasiainministeri Leena Rauhala (kd)
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Pentti Oinonen (ps)
Puolustusministeri Pekka Haavisto (vihr)
Hallinto- ja kuntaministeri Janina Andersson (vihr)
I sosiaali- ja terveysministeri Kari Kärkkäinen (kd)
II sosiaali- ja terveysministeri Pertti Virtanen (ps)
I opetusministeri Kirsi Ojansuu (vihr)
II opetusministeri Sari Palm (kd)
Maa- ja metsätalousministeri Erkki Pulliainen (vihr)
Liikenneministeri Heli Järvinen (vihr)
Viestintäministeri Jyrki Kasvi (vihr)
Elinkeinoministeri Bjarne Kallis (kd)
Työministeri Johanna Sumuvuori (vihr)
Ympäristöministeri Oras Tynkkynen (vihr)
Asuntoministeri Pirkko Ruohonen-Lerner (ps)
Olen 32-vuotias kasvatustieteen ylioppilas (pääaine erityispedagogiikka, sivuaineita pitkä lista, mutta rakkaimpia aikuiskasvatustiede, mediatutkimus, naistutkimus, psykologia ja sosiologia) ja vakuutustoiminnan yo-merkonomi. Tällä hetkellä olen Turun kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen ja ammattiopetuslautakunnan varajäsen. Lisäksi olen Turun yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton opiskelijavaltuuskunnan jäsen. Olen myös hallituksen jäsen Turun opiskelevissa Vihreissä ja Vihreissä vaivaisissa.
Sähköpostikin on olemassa. Se on jukka.vaisanenx@xvihreat.fi - ja poistamalla nuo x-kirjaimet saat yhteyden.
Ainaan sitä saa haaveilla, mutta niitä täytyy ollakin.
