|
Nyt olen päässyt sadannen blogikirjoitukseni kohdalle. Paljon kaikenlaista on tullut vastaani. Olen kuitenkin matkan varrella oppinut jotakin. Tärkein opetus on ollut oppia jättämään joitakin kommentteja pienemmälle painolle. Erityisesti änkyrämäiset kommentit kuuluvat niihin.
Olen myös tuonut aika monenlaista näkökulmaa esille. Välillä olen joutunut keskustelemaan itselleni hiukan tuntemattomimmistakin asioista. Jos ei uskalla ryhtyä keskustelemaan, ei voi mitään oppiakaan. Kenties kasvatustieteilijäminäni heräsi unestansa jälleen kerran.
Meillä on paljon ratkaistavia haasteita. Blogipolitiikka on erityisen tärkeä tapa saavuttaa uusia ajatuksia. Vaikka itsestäni tuntuu siltä, etten ole muuttunut juurikaan, on muutoksia jonkin verran tapahtunut. Ainakin olen saavuttanut keskusteluyhteyksiä eri puolueiden jäseniin. Toki joistakin puolueista on yhä haussa semmoinen kaverina pidettävä henkilö. Vaikka monen perussuomalaisen ajatukset eroavat omistani kuin yö ja päivä, haluan nostaa hattua Anne Lempiselle ja Pirita Nenoselle. Kokoomuksen kuvaa ovat parantaneet Mari Huusko ja Ilkka Partanen. Vasemmistoliiton Jari Suominen ja Jonne Pohjois-Koivisto saavat myös nauttia kannatuksestani. Kaikki vihreät, olette henkisiä sukulaisiani. (Aika jännä hallituskoalitio tästä muuten tulisikin…) Vaan missä ovat RKP, demarit (Katriina Kajannes ainakin kirjoittelee asiasta hyvin usein, mutten pääse hänen kirjoituksiinsa sisälle aina), keskustalaiset ja kristilliset?
Jatketaan bloggausta. Tehdään työtä yhdessä! Parannamme hiukan maailmaa sitä kautta.
t. Jukka
Eilen lauantaina kuuntelin hyvän ohjelman Yle Radio 1:stä. Akuliina Saarikoski toimitti ohjelman Bensaa liekkeihin. Hänellä oli kolme keskustelijaa mukana. Lisäksi yleisö sai soittaa lähetykseen.
Se herätti minussa taas ajatuksen vammaisten vaikutusmahdollisuuksista. Päätin vihdoinkin laskea Vihreiden Vaivaisten ehdokkaiden saldon viime kunnallisvaaleissa. Laskujeni mukaan 23 ehdokkaasta 2 meni läpi, 4 sai varapaikan ja 17 jäi listan kannattajiksi. Sukupuolittain tulos on vielä huomioitavampi: ehdolla oli 10 naista ja 13 miestä. Näistä miehistä vain 1 (Kalle Könkkölä) sai varavaltuutetun aseman. Loput 12, minä mukaan lukien, jäivät ulkopuolelle. Sen sijaan naisten 10 ehdokkaasta 2 pääsi valtuutetuksi ja 3 varavaltuutetuksi ja 5 jäi ilman paikkaa. Jos naisilla on lasikatto, niin vammaisilla miehillä on panssarilasikatto!
Mikä siis lienee ongelman ydin? Pidetäänkö vammaisia miehiä muka muita huonompina ja pätemättömimpinä? Ylipäätään, miksei meillä ole vammaista kansanedustajaa, ministeristä puhumattakaan?
Äänestäisitkö itse vammaista ehhdokasta vaaleissa? Vastaa rehellisesti. Muista perustella vastauksesi. Palkintona voi olla hyvä keskustelu.
t. Jukka, joka äänestää itseänsä aika usein ja jonka mielestä vammaisten äänestäminen on hyvä asia, koska vammaiset tuntevat tosi usein elämän nurjemmat puolet.
Suuret ikäluokat alkavat eläköityä. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua vanhustyö tarvitsee poikkeuksellisen paljon henkilöstöresursseja. Tarvitsemme uusia tekijöitä esimerkiksi lähihoitajiksi.
Näin ollen olisi hyvä, jos vastaedes jokainen hankkisi kolme lasta vähintään. Siten saisimme luotua työpaikkoja nyt lasten kanssa työskenteleville. Samoin äitiys- tai isyyslomalaiset saisivat sijaisia.
Taloudellista turvaa tarvittaisiin entistä enemmän. Opiskelijoille tarvitaan opintotuen lapsilisä. Työttömille voisi antaa myös lapsikannustimia - esimerkiksi houkuttelemalla opintojen pariin.
Maahanmuuttajat ovat usein hyvä esimerkki isoista perheistä. Tuet siis kuntoon, hyvät päättäjät. Sitten hankkikaamme lapsia.
t. Jukka, joka on lapseton lapsimyönteinen
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat jälleen kerran viettämässä Pride-viikkoansa. Tuo sana pride on englantia ja tarkoittaa ylpeyttä. Seta ilmeisesti toimii jonkinasteisena järjestäjänä.
Vuosien varrella on ollut hauskaa katsella, kuinka tuo ylpeilyjuhla on hakenut ja saanut julkisuutta. En ole koskaan käynyt ko. viikon tapahtumissa (koska en tunne kuuluvani kohderyhmään), mutta olen innolla seurannut uutisointia. On hienoa, että jokin vähemmistö jaksaa toimia oikeuksiensa eteen. Kaikista paras asia on vuosittaiset palkinnot - asiallisen tiedon omena ja kunniarotta - jotka tuovat esille asenteita ja tekoja.
Mielestäni on surullista, että tuo tapahtuma nykyisin pidetään vain Helsingissä. Nimenomaan eri paikkakunnat tarvitsisivat hiukan - ja enemmänkin - asenteiden tarkastusta. Kuinka olisi Pride-juhla Kempeleessä, Kotkassa tai edes Kuopiossa?
Itse suhtaudun tuohon nimeen kahdella tavalla. Ymmärrän, että jokainen meistä voi olla ylpeä itsestään. Sen sijaan voin miettiä, onko toisaalta kaikkien pakko ylpeillä itsestään räiskyvän näkyvästi. Onneksi pakkojulistautumista ajanevat vain harvat yksilöt. Mielestäni jokaisen kuuluu olla sellaisessa asemassa kuin haluaa. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä, eikä edes sillä, onko julkisesti jotakin vai ei. Kaapissakin oleminen on ihan sallittua ainakin omasta mielestäni.
Jokainen olkoon ylpeä itsestänsä, mikäli olotila on mieluisa, eikä loukkaa toisten mahdollisuuksia. Mistä asiasta sinä, hyvä lukija, olet ylpeä itsestäsi?
t. Jukka, joka on ylpeä vihreydestään
Useimmilla meistä herää joitakin ajatuksia, kun sana porno tulee ajatuksiin jollakin tavalla. Porno on omasta mielestäni aikuisviihdettä ja sen merkitys on kieltämättä moninainen.
Toisaalta porno on ihmisen esineellistämistä. Olen katsonut ihan yliopistolla pornoa osana opintojani. En väheksy sitä mitenkään, sillä se on hyvä tutkimuskohde - olipa kyseessä mediatutkimuksellinen tutkimus kulutuksesta tai vaikka pornon väreistä ja äänistä. Toinen puoli voi olla esimerkiksi sen kytkös ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin ihmisoikeuskysymyksiin.
Pornoteollisuus ei saa minun täyttä kannatustani. Tosin pornosta on hyvä keskustella asiallisesti. Näin teimmekin ircissä eräällä kanavalla ja keskustelu oli ansiokas. Toivottavasti moni haluaisi keskustella tässäkin omista näkemyksistänsä.
Terveisin,
Jukka
Koska jokainen idea herättää erilaisia mielipiteitä, on asialle tehtävä jotakin. Uusien ideoiden vuoksi politiikassa kinastellaan. Mikä neuvoksi?
Koska kaikkien tulisi olla samaa mieltä kaikesta, niin ideointikielto voisi olla tarpeen. Oma ajattelu ei ole monien mielestä suositeltavaa ja näin ollen kannattaa tehdä niin kuin kaikki muut haluavat. Yhdessähän olemme enemmän.
En voi kuitenkaan kannattaa moista ideaa. Idealismin loppua toivoo moni. Mihin sen myötä maailma menisi?
t. Jukka
Suomen rikkauteen kuuluu monikansaisuus. Näyttävät romanit saavat huomiota, sillä sitä edellyttää jo heidän pukeutumisensa. Ruotsinkielisillä on oma kulttuurinsa ja he voivat kyllä erittäin hyvin.
Vaan kuinka voivat saamelaiset? Lapissa työt ovat vähenemässä ja poronhoito tuottaa tappiota. Vaikken itse pidä porojen teurastuksesta, on silti ymmärrettävä poronhoito elinkeinona. Onhan Suomessa vastenmielisempiäkin elinkeinoja, kuten turkistarhaus.
Miten olisi talvi- ja syysvaateteollisuuden siirtämistä Lappiin? Toisaalta voisin kuvitella jonkin kasvihuoneteollisuudenkin sopivan sinne. Miten olisi uuden Pohjois-Lapin yliopiston perustaminen Kolariin?
Täytetään Lappia, mutta maltilla. Uskon, että Lapissa voidaan järjestää enemmän mahdollisuuksia. Ja toisaalta, miten olisi Lapin matkailun kehittäminen? Saamelaiset tarvitsevat apuamme. Ei unohdeta sitä. He ovat kansallinen rikkautemme.
t. Jukka
On aika tullut keskikesän juhlan. Poliittisesti voitaisiin tehdä erilaisia päätöksiä juhannusta varten. Miten seuraavat päätökset muuttaisivatkaan juhannuksen viettoa?
Uintikielto
Uiminen on kielletty koko Suomessa molempina juhannuspäivinä.
Alkoholikielto
Alkoholin nauttiminen ja juominen ovat kiellettyjä koko Suomessa koko juhannusviikon ajan.
Yksityisautoilukielto
Vain julkiset kulkuvälineet ovat sallittuja liikkumisessa kävelyn ja pyöräilyn lisäksi molempina juhannuspäivinä.
Grillauskielto
Grillaaminen on täysin kiellettyä kumpanakin juhannuspäivänä.
Ottakaapa kantaa… Mitä juhannuksesta tulisi näiden kanssa?
t. Jukka
Aika ajoin täällä bloggaamiseen väsyy kunnolla. Itse tunnen joskus olevani asioiden kanssa ihan yksin, vaikka niin ei olisi. Suurempi syy kuitenkin on vastustamisen tyyli, joka oikeasti puistattaa. Otan nyt esille muutaman tyylin.
Sanojen ja tekojen syöttäminen
Tällä tavalla jonkun väitetään kirjoittajan sanoneen tai tehneen jotakin sellaista, missä on vain niteeksi totta. Sellainen turhauttaa, kun joutuu oikaisemaan jatkuvasti.
Turha vastuulle paneminen
Useimmin tällaisessa tapauksessa vaaditaan yksittäistä jäsentä ottamaan vastuu puolueen päätöksistä. Asioista kannattaa keskustella, mutta silloin on muistettava, että yksilö ei voi kantaa vastuuta koko puolueesta.
Huutavan kiivas tyyli
Tämä tyyli taas on usein sellaista väsyttävää monologia, jonka lukemisessa väsähtää niin, että lukija ei jaksa loppuun. Tälle tyylille on ominaista kaiken haukkuminen ja se taas tuntuu ikiliikkujan toiminnalta.
Vähättely ja alistaminen
Tämän tyylin tarkoitus on nolata toinen henkilö, mutta kommentissa kohde on usein alkuperäinen kirjoittaja. Se usein vaikuttaa myös väärinkäyttäjän eonnostatus- ja pullisteluyritykseltä.
^^^^^^^
Esitän toiveen: siirrytään asiatyyliin enemmän. Se voi vaikuttaa jostakusta persoonattomalta. Kuitenkin sillä saadaan enemmän aikaan.
Asiaterveisin,
Jukka
Minulla onkin tällä kertaa hauska mielenkiintoinen kysymys. Tahtoisin oikeasti tietää, millaisia blogini lukijat ovat.
Olisitko kiltti ja kertoisit:
1. Sukupuolesi
2. Ikäsi
3. Puoluekantasi (tai max. 3 lähintä puoluettasi).
En arvo palkintoja vaan kysyn tiedonjanoni rauhoittamiseksi…
t. Jukka
|
|
|
