Kokoomuksen ja keskustan vetämä hallituksemme on ajanut lähinnä hyvätuloisten etuja, toteaa moni professori YLEn uutisten mukaan. (Lähde: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/…25205.html) Tämä ei tullut itselleni minään yllätyksenä. Vihreät ja RKP eivät pysty noiden kahden ison päätöksiä estämään. Valitettavasti nuo kaksi suurta muodostavat yksinkertaisen enemmistön Eduskunnassamme.
Professorit ovat todenneet, että heikoimmissa asemissa olevat, kuten vammaiset, ovat kärsineet tämän hallituskauden aikana. Vammaisena voin sanoa, ettei asemani ja vaikutusvaltani ole kovinkaan parantunut. Työttömiä syrjitään ja työttömän on hankala saada työtä. Se on erityisen surullista, sillä se eriarvoistaa ihmisiä. Tätäkö me oikeasti haluamme?
Mielenkiintoista olisi tietää, ovatko hallituspuolueiden äänestäjien asemat parantuneet. Veikkaanpa, ettei läheskään kaikkien puolueiden kannattajien asema ole parantunut. Sen sijaan hyvätuloisten edut tuntuvat kiinnostavan erityisesti suuria puolueita. Onhan se ymmärrettävää, sillä niiden kautta voi tietenkin saada puolueellekin lisärahoitusta seuraaviin vaalikampanjoihin…
Milloinkohan hallitus oikeasti edistää inhimillisyyttä ja syrjäytyneiden hyvinvointia? Vammaispalveluiden parannusremonttia olen odottanut. Sama koskee työllistymisasioita: koska oikeasti vaikeasti työllistettävien vakityöllistämistä tuetaan? Uskon Vihreiden mielellään ajavan tällaisia asioita, mutta mikä on muiden puolueiden tahto, lienee juhlapuheiden korulauseiden joukossa olevaa täyterivistöä.
Olen viime aikoina ollut taksin asiakas poikkeuksellisen paljon. 1 - 2 kertaa viikossa olen käyttänyt taksipalveluja eri puolilla maatamme.
Viime sunnuntaina tapahtui sitten kaikista uskomattomin asia. Olin saapunut Suomen euroviisukarsinnoista oleskelupaikkani juna-asemalle ja siellä taksiasemalle. Alueella on takseja, mutta tolpalla ei ollut ketään. Soitin taksikeskukseen ja pyysin taksia. Sain odottaa pakkasessa 50 minuuttia ja toki hiukan vilustuin siinä. Lopulta lähdin kävellen pois, kun kello 7 maissa ei ollut takseja näkyvissä.
Toinen ongelma on tupakanhajuiset taksit. Ne tulisi kieltää lailla. Läheskään kaikki eivät ole niistä hajuista kiinnostuneet. Haju aiheuttaa päänsärkyä ja muita oireita. Onko tämä toive liikaa? Mielestäni ei ole.
Pelkääkö vielä joku taksin kyydissä? Joskus tällaisesta on ollut puhetta mediassa. Itse en ole pelännyt, mutta olen ollut kovin ilahtunut mukavista taksikuskeista. Kameravalvontakin on minusta hieno asia.
Meidän suomalaisten tulisi miettiä hiukan tietynlaisia asioita. Mikä meidän perusasenteemme oikeasti on: optimismi vai pessimismi? Neutraaleja toki voimme yrittää olla tiettyyn pisteeseen saakka, mutta mitä enemmän tietoisuuteemme tulee erinäisiä asioita, sitä enemmän asioihin tulee asenteellisia arvolatauksia.
Olin Suomen euroviisukarsinnoissa toimittaja-valokuvaajana sekä yleisössä ihan hyvällä paikalla. Katsomossa oli todella valtava tunnelataus. Erityisesti väliaplodeja saivat Antti Kleemola, Heli Kajo sekä voittajiksi selvinnyt duo Kuunkuiskaajat. Lisäksi yleisö seisoi ja hurrasi Kuunkuiskaajia kannustaen toisella kierroksella.
Toisella kierroksella oli myös jo aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsemani ryhmä Eläkeläiset. Yleisöstä osa buuasi esitykselle, mikä nyt ei ollut kovin hienoa. Tämän jälkeen, kun Marco Bjurström kertoi mielipiteitään, huusi Eläkeläisten kannattajien joukosta joku ala-arvoisesti ”pidä v*t*n h*ntt* pää kiinni” ja sitten hiukan asiallisemmin ”Ja naminami!”.
Tähän eivät mauttomuudet ja latistavuudet ole loppuneet. Loistavat Kuunkuiskaajat ovat saaneet törkyisiä arvosteluja ja luultavasti aika monelta sellaiselta, joka ei oikeasti ole seurannut euroviisuhistoriaa juuri ollenkaan. Ei kaikesta pidä tietenkään tykätä, mutta mielipiteitä voi ilmaista asiallisesti ja toista kunnioittavasti. Mauton latistamiskulttuuri on liian yleinen ilmiö muutenkin. Teilaaminen kokonaan yhdessä hujauksessa on aika hedelmätöntä ja kertoo ihmisestä jonkin verran. Toki jonkin vastenmielisen asian tyrmääminen on ymmärrettävää, mutta jokaiseen asiaan on olemassa useampi näkökulma. En tarkoita nyt näissä näkökulmissa tuota optimismi-pessimismi -akselia, vaan positioakselia.
Onneksi meillä on aidosti positiivinen edustaja ja erittäin mielekäs edustuskappale. Haluaisinkin ainaisen vinkumisen ja valittamisen sijasta positiivista kritiikkiä ja optimistista kyseenalaistamista asioihin. Miksi emme voisi tehdä tällaista retorista asennemuutosta?
Katselin eilen Suomen euroviisukarsintojen kolmatta alkukarsintaa. Erittäin suosittu huumoriyhtye Eläkeläiset selviytyi suoraan jatkoon. Onhan kappale tarttuva ja mikä minusta hienointa, se on suomeksi. Kansainvälinen kokemus on jonkinasteinen etu, jos ajatellaan edustusmatkaa Norjan Baerumiin. Kisathan ovat oikeasti siellä, eikä Oslossa.
Mutta… Esitys on kyseenalaistettava. Mielestäni istuskelu instrumenttien takana ei ole ollenkaan paha juttu. Sen sijaan kysynkin, onko hyvän maun mukaista se, että aletaan harrastaa seksuaalista kanssakäymistä soittimen kanssa lavalla. Sitäkö me oikeasti haluamme näyttää maailmalle Suomesta?
Eläkeläisten edustusmatka voi tyssätä vain siihen, että jokin muu artisti saa enemmän ääniä. Tällä kappaleella on kyllä inhoajia paljon. Jos inhoajat ottaisivat yhdessä jonkin yhden ja saman artistin suosikikseen, voisi silloin se päästä Eläkeläisten sijasta. Kansanliike voisi toimia tällaisessa tapauksessa. Tämähän on kulttuuripolitiikkaa parhaimmillaan.
Joka tapauksessa toivotan onnea Eläkeläisten musiikkiuralle. Muinaisnuoruudessani yhtye on tarjonnut hyviä hetkiä humppaversioillaan eri hiteistä.
E621 on terveydellemme oikea kirosana. Sen tuottamia oireita ovat päänsärky, migreeni, huimaus, astmaoireet, hengenahdistus, vatsakivut, kasvojen punoitus, suolisto-ongelmat sekä lihas- ja nivelkivut. Kuka oikeasti haluaa tällaisia riesoja tarkoituksella? Tämä arominvahvenne on kielletty vauvojen ja pikkulasten ruuasta jo 15 vuotta sitten. Miksi sitten meille muille tarjotaan sitä yhä? (Lähde: http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2473)
Lainsäädännöllä voisimme puuttua asiaan ja kieltää moisen mausteen. Espoon kaupunki on jo sen päättänyt kieltää omissa kouluruokailuissaan. Ehkäpä tässä olisi keino alkaa vähentää yksikkökäytön kautta, jos ei lain kautta saataisi muutosta.
Myös lihanjalostamot ovat päättäneet luopua natriumglutamaatista. (Lähde: http://www.kauppalehti.fi/5/i/…9/12/28435) Itse en raatoja popsi, joten en tiedä asian oikeaa laitaa. Toivottavasti pääsemme ko. aineesta eroon pian.
Mikä on suhteesi natriumglutamaattiin, hyvä lukija?
Tällä kertaa ajattelin ottaa näkökulman suomalaiseen keskustelukulttuuriin. Haluan ottaa erityisesti sen, kuinka helposti jokin asia lytätään suoraan, vaikka ajatuksissa voisi ollakin jotakin syvällisemmin pohdittavaa aihetta. Olen sukupuolitutkimukseen liittyvissä asioissa kohdanut rankkaa kritiikkiä Henry Laasasta kohtaan. On totta, että hänellä on välillä sangen mielenkiintoisesti esitettyjä ajatuksia ja mielipiteitä. Tässä hänen yksi kirjoituksistansa Jyväskylän ylioppilaslehdessä: http://www.jylkkari.fi/2010/01…-kriisiin/
Laasanen ei ole niin huono kuin kritiikistä voitaisiin päätellä. Esimerkiksi naisten suorittamien yliopistotutkintojen määrä on suurempi kuin miesten. Näin ollen ongelma on olemassa. Sen sijaan naistutkimuksen tarkoitus ei ole lisätä naisprofessorien määrää, vaikka tasa-arvoon tässä tuleekin pyrkiä.
Henry Laasanen on siinä mielessä tehnyt hienon työn, että hän on uskaltanut tuoda ilmiöitä esille. Hänen pro gradunsa herättää varmasti monissa ajatuksia. Minusta se on hienoa, enkä mitenkään voi lytyttää häntä maanrakoon.
Sen sijaan haluan osoittaa huoleni sen suhteen, että tässä on tapaus, jonka tulisi herättää yksi ajatus. Kuinka paljon kritiikkiä, joka lipsuu välillä haukkumisen puolelle, voimme yhdelle henkilölle antaa? Miksemme kannustaisi toisenlaisten tulosten tarkasteluun tai joidenkin näkökulmien tarkasteluun?
Autoilu on aiheuttanut aina moninaisia mielipiteitä. Monet suorastaan palvovat autoja, kun taas toisten mielestä autoilu tulisi lopettaa täysin. Jotkut mielellään pukeutuvat hienoisiin ja kalliisiin vaatteisiin ja istuvat auton ratin taakse. Joillekin polkupyörä on se menopelien paras vaihtoehto.
Itse kannatan lämpimästi joukkoliikennettä. En tuomitse yksityisautoiluakaan täysin, sillä monilla on siihen hyvä syy, kuten vaikeus käyttää joukkoliikennettä. Liikuntavaikeuksisen ei kannata loukata itseään linja-autolla, mikä ainakin suurkaupungeissa on hyvin mahdollista.
Kuitenkin kannatan terveydentilan ja muun tilanteen huomioivan ruuhkamaksun käyttöönottamista. On ymmärrettävää, että esimerkiksi Keravan pohjoisosissa asuva ihminen tulee Helsingistä töistä, eikä hänellä ole joukkoliikennemahdollisuuksia. Sama koskee esimerkiksi yötoissä käyvää.
Lisäksi joskus tulee tilanteita, jolloin on pakko käyttää takseja. Taksi on minutkin pelastanut muutamaan otteeseen. Aina ei ole mahdollista olla yöllä kulkemassa joukkoliikenteellä (linja-autolla), vaan silloin taksi tuo ja vie.
Autoilu on hyväksyttävää silloin, kun se on järkevää. Autoilussa on kuitenkin otettava huomioon aina ekologinen ja ilmastonäkökulma. Saasteettomat polttoaineet ja kierrätettävät materiaalit on pidettävä suosiossa. Meillä ei ole varaa lisätä mitään päästöjä vain egoistisen mukavuuden lisäämiseksi.
Suomessa kiusataan työssä, koulussa ja opiskeluissakin seka rauhanajan palveluksessa. Myös nettikiusaaminen foorumeilla ja blogeissa on olemassa oleva ongelma. Erityisesti työpaikalla voi esiintyä nöyryyttävää kohtelua, joka raivostuttaa. Tällainen voi olla näkyvää tai näkymätöntä. Pomo tai työtoveri voi haukkua perusteetta piilossa muiden näkymättömissä.
Piilokiusaaminen luo ahdistusta. Samoin sellainen kiusaaminen näkymättömyydessään on todella turmiollista: kukaan ei pahimmassa tapauksessa tiedä kiusaamisesta, kun uhri ei uskalla kertoa. Toisaalta nokkimisjärjestyksen alimmaista saatetaan kiusata yleisestikin. Nokkkimisjärjestyksen alimmainen ei helposti saakaan apua kiusaamispiirin sisäpuolelta. Kun kiusaaminen ei näy ulkopuolelle, on kiusatun tilanne lohduton. Kiusattu saattaa olla täysin avuton ja uupunut sekä ahdistunut.
Ahdistuminen saattaa aiheuttaa monenlaisia jälkiä ihmiseen. Ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö ovat liian yleisiä. Niiden kanssa toimiminen vaatii yhteiskunnalta resursseja sekä terveydenhuoltoon että kolmannelle sektorille.
Miten ulkopuolinen voisi puuttua kiusaamiseen ennen kuin on liian myöhäistä ja tilanne on aiheuttanut jotakin peruuttamatonta? Mielestäni jokaisen tulisi yrittää puuttua kiusaamiseen heti, kun siitä tulee havainto. Kenenkään ei kuulu joutua kiusatuksi millään tavalla.
Esimerkki voisi olla vaikkapa kuviteltu 59-vuotias Marja, joka on ottanut tehtäväkseen sivaltaa sanallisesti nuorempiansa menemällä henkilökohtaisuuksiin. Hän vähättelee aina nuorempia ja keksii ilkeämielisiä oletuksia heistä. Tällaisten henkilöiden kuuluisi saada kuulla kunniansa suoraan. Mikä olisi ratkaisuksi, kun tällaiselle sanominen saattaa aiheuttaa pahempaa kiusaamista? Kenties henkilö kuuluisi johonkin psykiatriseen tutkimukseen ja sitä kautta hoitoon, mutta hoitomenetelmät eivät taida vielä tukea moista. Nykyisinhän kaikki mielenterveyspalvelut ovat kortilla.
Ulkopuolinen toki voi auttaa kuuntelemalla kiusattua ja neuvoa eteenpäin. Tilanne kuitenkin on pakko ratkaista. Kiusaaja toki voi yrittää katalasti väittämällä, että hänen uhrinsahan se kiusaaja on. Silloin ulkopuolinen henkilö ei halua sotkeutua koko tilanteeseen ja silloin kiusattu helposti jää yksin.
Raukkamaista on myös jättää kiusattu uhri oman onnensa nojaan, varsinkin silloin, kun uhri on yksin ja nähtävästi kiusattu. Toivoisinkin nyt lukevani kommenteista erilaisia kiusaamiseen puuttumiseen liittyviä kokemuksia ja kertomuksia. Miten kiusattua voidaan auttaa ja miten kiusaajaa voidaan auttaa saamaan apua omaan tilanteeseensa? Kiusaajakin lienee usein avun tarpeessa, vaikka sympatiaa ei kiusaajalle tekisikään mieli antaa.
Feministimies tai miesfeministi - kummin vain halutaan sanoa - on harvinaisuus politiikassa. Vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspyrkimyksiin osallistuu moni, vain harva mies uskaltaa kannattaa julkisesti feminismiä. Itse arvostan suuresti jokaista miestä, joka tunnustautuu feministiksi ja sitä kautta aateveljekseni.
Feministimies ajaa kaikkien yhtäläisyyttä. Hänelle sukupuolten tasa-arvo on merkittävä asia, ja sen puolesta hän uhraa aikaansa. Hän ei korosta maskuliinisuuttaan, vaikka toteaakin olevansa mies. Äijämachoilun hän on jättänyt toisille.
Feministimies näkee myös luonnon tasapainon tärkeänä. Heikompia hän suojelee ja usein nämä ovat eläimiä. Hän myös kannustaa muita feminismiin. Feminismi ei ole keneltäkään pois hänen mielestään. Feministimies ratkoo mielellään ongelmakohtia ja kykenee näyttämään oikeudenmukaisuuden tilanteissa.
Feministimiehiä tarvitaan monista syistä, eikö totta?
Hallituksen pääministeripuolue on vaihtamassa puheenjohtajaansa ja myös pääministeriä. Se on mielenkiintoinen haaste Suomen politiikassa. Tulevan pääministerin on tultava toimeen kaikkien kanssa. On myös selvää, että Keskusta haluaa hiukan muuttaa linjaansa. Siksi tarvitaankin uudenlainen johtaja uudistamaan asioita.
Tällä hetkellä voisi tehdä hyvää, jos Keskustan uusi puheenjohtaja olisi joko maahanmuuttaja tai homoseksuaali. Mutta tällaista vaihtoehtoa ei ole, joten täytyy miettiä muuta kriteeriä. Miten olisi sitten joku nainen, jolla olisi vahvuutta tarjottavana?
Paula Lehtomäki on asianainen. En kuitenkaan katso hänen olevan ehkä se oikein henkilö, sillä hän muistaakseni mollasi Vihreitä puoluekurin puutteesta hallitusneuvottelujen alla. Hän kehtasi puuttua toisen puolueen toimintaan sillä tyylillä! Näin ollen hänet jättäisin pois laskuista, kunnes osaa olla diplomaattisempi.
Itse olen seurannut Keskustan naisministereitä. Vahvin ja järkkymättömin ministeri minusta ansaitsisi tulla valituksi tehtävään. Oma ehdotukseni onkin tässä tapauksessa Sirkka-Liisa Anttila. Hän on tuonut esille oman vankkumattomuutensa myös näissä eläinsuojeluasioissa.
Olen 32-vuotias kasvatustieteen ylioppilas (pääaine erityispedagogiikka, sivuaineita pitkä lista, mutta rakkaimpia aikuiskasvatustiede, mediatutkimus, naistutkimus, psykologia ja sosiologia) ja vakuutustoiminnan yo-merkonomi. Tällä hetkellä olen Turun kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen ja ammattiopetuslautakunnan varajäsen. Lisäksi olen Turun yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton opiskelijavaltuuskunnan jäsen. Olen myös hallituksen jäsen Turun opiskelevissa Vihreissä ja Vihreissä vaivaisissa.
Sähköpostikin on olemassa. Se on jukka.vaisanenx@xvihreat.fi - ja poistamalla nuo x-kirjaimet saat yhteyden.
